Ajattelin väsäillä tällaisen
pienen postauksen nyt, kun häistä on sellainen 7
kk. Aika on kulunut
vauhdikkaasti, kun me molemmat olemme töissä. Meidän häämme
osuivat koronavirusta ajatellen sopivaan kohtaan, eli häät saatiin
pidettyä, eikä meidän tarvinnut karsia ketään vieraista, vaan
osa vieraista ilmoitti itse, ettei osallistu.
Minulle
henkilökohtaisesti naimisiinmeno ja naimisissaolo eivät ole ainoita
merkittäviä edistysaskelia parisuhteessa, vaan esimerkiksi
avoliitto on ollut myös yksi merkittävä askel. Nyt reilun puolen
vuoden aviossalon jölkeen voin kuitenkin todeta, että onhan
avioiitto ihana asia.
Mielestäni
avioituminen ei ole muuttanut meitä ihmisinä, eikä suhdettamme
oikeastaan mitenkään. Toki vaimoni sukunimi on vaihtunut, mutta se
onkin ainoa asia, joka on muuttunut. Suhteemme on mielestäni ollut
niin ihana ja upea jo ennen avioitumista, että en ole aiemmin
kokenut vastaavaa.
Alkuun oli outoa sanoa olevansa
naimisissa ja mietin monesti ennen avioitumista, että mitä aviossa
oleminen on, mutta eipä se ole konkreettisesti muuttanut. En tiedä
liittyykö varsinaisesti avioitumiseen, mutta suhteemme myötä olen
alkanut löytää hiljalleen kateissa ollutta sisäistä rauhaani
takaisin.
Meillä oli tarkoitus tehdä vastavierailu
häissämme vierailleiden luona ensimmäisenä aviovuotenamme, mutta
tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että joudumme antamaan
aikatauluissa periksi koronaviruksen vuoksi. Sen lisäksi, etä
molemmat olemme töissä alalla, johon korona vaikuttaa suoraan, emme
halua riskeerata viemällä virusta kenellekään.
Välillä
minusta tuntuu vieläkin oudolta, kun mietin mitä on olla
naimisissa, mutta ehkäpä se onkin avioliiton hienous.
