Lähtökohdat lyhyesti

Löysin rakkauden internetin deittipalstalta. Olin tovin jo ajatellut, ett olisi kiva löytää sellainen elämänkumppani, jonka kanssa arvot ja ajatukset kohtaavat hyvin myös arkielämässä.

Juhannuksen 2018 aikoihin etsin ilmaisia deittisivustoja, joista useimmissa oli ongelmana se, että rekisteröityminen ja profiilin tekeminen oli ilmaista, mutta vähintään viestienvaihdosta sivustoilla piti maksaa, eli hankkia jonkinlainen Premium-jäsenyys. Loin deittiprofiilin muistaakseni kolmelle eri deittisivulle, joista kahdesta olin kuullut aiemmin, mutta se ennakkoon tuntematon oli se, josta tärppäsi.

Elokuun alkupäivinä katselin puoliksi tosissani deittisivustolla hakuani vastaavia profiileja, joista yksi osuikin sitten ja upposi syvälle. Parin muun jäsenen kanssa jutellessa tuntui siltä, että oli kuin olisin puhunut jollekin uudelle ystävälle, josta ei jäänyt sellaista fiilistä, että olisi sen isommin odottanut vastausta, vaikka vastaukset tuliki, ne oli sellaista "päivittäiskuulumisten tasoa".

Täysin satavarma en uskalla enää olla, että muutinko jossain vaiheessa profiilin hakuehtoja, mutta sitten elokuun 9. päivänä lähetin viestin kaikenkaikkiaan kolmannelle ehdotuksissani olleelle, jonka kanssa tärppäsi.

Alusta asti on ollut sellainen olo, että hänen kanssaan on luonteva olla, puhua ihan mistä tahansa ja hänen seurassaan voin olla ja olen se oma itseni, jolla on paitsi upea parisuhde, myös muuta elämää. Nyt olen ensimmäistä kertaa parisuhteessa, jossa myös suhteen toinen osapuoli on halunnut alusta asti olla osa elämääni, viettää aikaa myös ystävieni kanssa ja nyt parisuhteemme on oikeasti yksi osa elämääni, eikä niin, että olisi parisuhde ja sitten se elämä sen ulkopuolella.

Virallisesti olemme seurustelleet lokakuun puolesta välistä 2018 ja parisuhde on kehittynyt todella upeasti. Olemme alusta asti pystyneet antautumaan ja heittäytymään suhteeseen täysillä ja kumpikin tahoillamme ottaneet sen riskin, että mitä jos ei mene kuin elokuvissa.

Tottahan toki parisuhteessa tulee haasteita ja monenlaisia "mäennyppylöitä", mutta kun molemmilla on palava halu tehdä asioita ja valintoja suhteen eteen, niin uskomme tämän onnistuvan.

Alku oli myös minulle opettavaista aikaa, ei siksi, että suhde olisi mietityttänyt, vaan siksi, että meillä oli satoja kilometrejä välimatkaa ja piti miettiä millä aikatauluilla ja kulkuvälineillä tuo parhaiten "selätetään".

Välimatka oli yksi iso syy siihen, että kun suhde syveni ja eteni vauhdilla, päätimme myös puhua asiasta ja hakea yhteistä asuntoa viiden kuukauden yhdessäolon jälkeen. Aluksi mietimme tietysti kaupunkia, kun toisella osapuolella oli omat kuvionsa muualla ja minulla omani Oulussa. Päätimme kuitenkin hakea asuntoa ensisijaisesti Oulusta ja saimmekin pienen hakuajan jälkeen yhteisen asunnon.

Myös kihlautumisesta oli ollut puhetta useasti ja olimme kumpikin tahoillamme käyneet jopa sormuksia katselemassa ja sovittamassa. Sormukset hankittiin jo vuoden 2018 puolella, mutta niitä ei kaiverrettu, eikä myöskään otettu käyttöön, koska ajattelimme, että niiden kanssa ei ole kiirettä.

Kesäkuussa 2019, kun meillä tuli 8 kuukautta täyteen, päätin kosia ja olin ennakkoon päättänyt, että perinteisesti pyydän lupaa kosintaan. Niinpä soitin vajaa kaksi viikkoa ennen kosintaa morsiamen vanhemmille ja pyysin luvan. Luvan saatuani käytin sormukset kaiverruksessa.

Kihlaus oli varsin perinteinen: hain kukkakimpun ja otin sormukset esiin ja kysyin rakkaaltani, että "Mennäänkö isona naimisiin?" Sain myöntävän vastauksen. Päivän piti olla täysin yllätys kihlatulleni, mutta se paljastui minusta riippumattomista syistä alle viikko ennen kihlautumista.

Tuohon mennessä ehkä kaikkein jännittävin paikka oli se, kun soitin pyytääkseni lupaa avioliittoaikeilleni. Silloin olin varmasti ennätyshiljainen koko sen päivän kun olin päättänyt soittaa kyseisen puhelun.

Suhteellisen pian kihlautumisen jälkeen olemme aloittaneet myös häiden suunnittelun. Enimmäkseen siitä syystä, että häiden järjestäminen ei ole mikään halpa projekti, vaikka sen tekisi miten.

Myös mieluisan juhlapaikan löytäminen ja saaminen oli yksi iso asia, mutta onneksemme se järjestyi kivuttomasti sen jälkeen, kun olimme päättäneet suurinpiirteisen vieraiden määrän. Kirkko valikoitui sen perusteella, että morsiamen kotikirkko on liian kauana ajatellen kaikkia hääjärjestelyjä ja sitä, että oma kotikirkkoni on vain 20 kilometrin päässä. Lisäksi morsian oli halukas menemään vihille sulhasen kotikirkossa.