Kolmas suunnittelupostaus

Kuukausi sitten kirjoitetun edellisen postauksen jälkeen on asiat taas jonkin verran edistyneet. Olemme tosiaan aloittaneet suunnittelut ja toteutuksen jo hyvissä ajoin, kun ottaa huomioon, että hääpäivämme on kesäkuun 2020 lopulla. Siihen on kuitenkin useitakin syitä, mutta isoimpana se, että haluamme jakaa häihin liittyviä menoja mahdollisimman tasaisesti, eli pitkälle aikavälille.

Olemme tehneet monenmoisia hankintoja, osa pieniä, osa isompia. Isoimpien kuluerien joukkoon luettava ruokailun järjestäminen on saatu sovittua niin, että pääruoat otetaan pitopalvelun kautta. Pitopalvelun myötä kenenkään läheisen ei tarvitse sitoutua moneksi päiväksi laittamaan kaikkia ruokailuvalmisteluihin liittyvää valmiiksi ”h-hetkeä” varten. Lisäksi meillä ei ole sellaisia säilytystiloja, joihin olisi mahdollista tehdä kaikkea valmiiksi.

Onneksi olen löytänyt netistä monenlaista tärkeää infoa, kun ei ole aiempaa kokemusta oikeastaan minkäänlaisten isompien juhlien järjestämisestä. Lisäksi on tuntunut hieman oudolta
soittaa esimerkiksi seurakuntaan kyselläkseni neuvoja eri tilanteisiin, kuten esimerkiksi kirkon ja papin sekä kanttorin varaamiseen. Olen ajoissa liikkeellä, koska olen kuullut monesti, että jos haluaa saada tietyn papin tai kanttorin, niin kannattaa olla ajoissa varaamassa.

Juhlien onnistumiseen on myös sellainen ainakin jonkinasteinen edellytys, että vieraat saavat olla vieraita ja nauttia juhlista, eikä heidän tarvitse murehtia juhlissa mistään isommasta tehtävästä. Siitä syystä halusimme valokuvaajan häihimme, ettei kuvaaminen lankea vieraille.

Omalla kohdallani on vielä tuntunut siltä, että on melko aikaista tehdä suurempia valmisteluja, vaikka onkin tietysti tärkeä valmistautua ajoissa ja kulujen jakamista ajatellen hyvä tehdä erilaisia valmisteluja. Suunä tuohon fiilikseen on pääosin se, että mihin varastoisimme kaiken, kun esimerkiksi osa koristeistakin vie jonkin verran tilaa ja ennenkaikkea jos ne halutaan pitää suojassa vieraiden katseilta.

Oma fiilis on sellainen, että aivan kuin ei vielä olisi tajunnut mitä olemme tekemässä ja mitä siitä seuraa sitten, kun olemme saaneet toisemme. Olen kuullut monenlaista kertomaa siitä, millaista avioitumisen jälkeen on, mutta itse ajattelisin, että ei kai avioitumisen pitäisi muuttaa avioliiton solmineita ainakaan luonteelta lainkaan.