Hääpäivä

Heräsin hääpäivän aamuun kello 7, kun oli aika nousta kahvinkeittoon, jotta ehdimme tehdä loputkin viimeistelyt. Minun osaltani niihin kuuluivat hääauton pesussa käyttäminen, koristelu, sekä peseytyminen ja juhliin pukeutuminen.

Join aamukahvit rauhassa ja puin vielä ”arkiset” vaatteet, caprit ja t-paidan, sekä sandaalit. Lähdin käyttämään hääauton pesussa. Pesureissu ei mennyt ihan niin putkeen, tuli aikatauluviivettä. Ensimmäisessä paikassa oli pesurin kanssa jotain ongelmia, toinen aukesi vasta lähes tuntia myöhemmin, mutta kolmannesta paikasta löytyi toimiva ja aukioleva pesuri. Pesetin auton ja ajoin kotiin.

Koristelimme auton kaason kanssa ja lähdimme valmistautumaan. Tiesin, että mitä myöhemmin peseydyn ja puen frakin ylleni, sitä vähemmän hiki virtaa ennen juhlaa. Onneksi nyt ei ole ihan tukalan kuuma.

Lähdimme kirkolle hieman kiireellä, vaikka meillä piti olla reilusti aikaa aamulla ja aamupäivällä. Meistä ehdittiin onneksi ottaaa kuvaajan toimesta hääkuvia myös kirkkomiljöössä ennen h-hetkeä.

Vihkiminen oli kello 14.00, meillä oli varttitunti aikaa yrittää rauhoittua ja hoitaa vesitankkausta ja vessakäynnit. Lisäksi kuvaaja ja toinen kaasoista kävivät ottamassa meistä kuvia morsiushuoneessa.

Tulimme aulaan odottamaan, että kaikki on valmista ja kun kanttori alkoi soittaa, odotimme muutamia sekunteja, kunnes lähdimme ”rauhallisesti” kohti alttaria. Hetki, jolloin seisoimme rinnakkain odottaen sisäänmenomarssia, Melartin: Juhlamarssi prinsessa Ruususesta, oli uskomaton. Silloin viimeistään tajusin, että olemme oikeasti menossa itse naimisiin, emmekä apuna toiselle pariskunnalle.

Vihkipappimme pitämä puhe oli koskettava, se käsitteli taivaltamme ennen kohtaamistamme ja sen jälkeen. Pappi oli tehnyt kauniin puheen ja korosti puheessaan asioita, joita me olimme vihkikeskustelun yhteydessä kertoneet. Asioita, joihin olemme toisissamme ihastuneet ja sittemmin rakastuneet ja miksi rakastamme toisiamme.

Kysymysten kohdalla tiesin, että minun ei tarvitse miettiä vastaustani tippaakaan, mutta halusin odottaa sekunnin tai kaksi ennen vastausta. Vaimoni ei vastaus kestänyt senkään vertaa. Kun me molemmat vastasimme myöntävästi, vaihdoimme sormukset ja meidät julistettiin aviopuolisoiksi, se oli mahtava hetki.

Yksi seremonian hienoista hetkistä oli se, kun kanttori lauloi meille Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Se on yksi ensimmäisiä kappaleita, joita olemme toisillemme lähetelleet silloin alkuaikoina, kun asuimme eri kaupungeissa.

Päätösmarssina meille soi Mårtenson: Myrskyluodon Maija. Marssin aikana poistuimme alttarilta odotustilaan, jossa odottelimme vieraiden poistumisen ajan ennen kuin menimme ulos kirkosta onniteltavaksi ja lähdimme kohti juhlapaikkaa.

Kiertelimme eri kautta kuin vieraamme ja kävimme matkalla ottamassa kuvia valokuvaajan kanssa. Saavuimme juhlapaikalle ja siellä meitä jo odotettiin. Onnittelijoita oli jonkin verran. Vieraita taisi olla 45.

Juhlapaikalla onnittelujen jälkeen oli ”hieman” hämmentävä olo ja tunne, kun minun paikkani ei olllutkaan vieraiden joukossa vaan morsiusparin pöydässä. Tuskin unohdan sitä tunnetta ihan heti.

Ruoaksi tarjosimme lohi- tai kanakeittoa. Maistelin molempia ja ne oli todella hyviä. Voin olla onnellinen, sillä kaikki tarjottavat olivat juuri täydellisiä, niin pääruoka lisukkeineen kuin suolaiset ja makeatkin.

Ruoan jälkeen ohjelmassa oli kotiväen esitykset, joissa oli läpileikkaus vauvasta tähän päivään. Omalta puoleltani olin kuullut joitakin juttuja mitä esityksessä oli, mutta vaimon perheen ohjelma oli täysi yllätys. Hänen sisaruksensa olivat tehneet meille myös hienon musiikkiesityksen, joka sai kyyneleet silmiin varmasti monella muullakin kuin minulla.

Seuraavan ohjelmanumeron kohdalla ohjelmassa luki ”Morsiuspari esittää”, eikä yleisöstä varmasti monellakaan ollut aavistustakaan siitä, mitä esittäisimme. Esityksemme oli minulle varmasti koko ohjelman jännittävin osuus, mutta se meni yllättävän hyvin. Vaikka kappale oli sama, kuin vaimon sisarusten esityksessä, se ei haitannut, sillä versiot olivat hyvin erilaisia. Edellä kuultu versio oli instrumentaalinen, nyt kun vaimo soitti viulua ja minä lauloin, oli kiva saada sävelelle sanat. Jännityksestä huolimatta se meni ihan hyvin.

Kahvitarjoilu oli myös onnistunut. Kakkujen teosta vastasi toinen kaasoista ja täytyy sanoa, että harvoin olen niin hyviä kakkuja syönyt. Perinteisemmän mansikkakermakakun lisäksi tarjoilimme punaherukka-kinuskijuustokakkua ja valkosuklaa-limejuustokakkua. Kahvipöydässä oli lisäksi pikkuleipiä ja leipäjuustoa. Häissämme tarjoiltujen kakkujen ohjeet löytyy Taikinatassut-blogista.

Kahvitarjoilun jälkeen oli vapaampaa ohjelmaa, mm. kimpunheittoa. Pidin vaimolleni puheen, jossa kerroin hiukan tunteitani ennen kuin tutustuimme, sekä mikä johti siihen, että lähetin hänelle sen vietin, joka on johtanut parisuhteeseen, avoliittoon, kihloihin ja nyt avioitumiseen. Lisäksi halusin kiittää häätiimiä ja muutamia muita vieraaksi saapuneita, mutta halusin kiittää myös kaikkia tilaisuuteen osallistuneita. Koska he tekivät päivästämme täydellisen.

Morsiamen ystävä piti meille perinteisen ”kenkäleikin”, jossa yleisökin pääsi nauramaan kun vastauksemme eivät osuneet kohdalleen. Tämän lisäksi halusimme testata vielä vieraidemme murretulkintataitoja, sillä olemme eripuolilta Suomea kotoisin. Se oli hauskaa ohjelmaa.

Häitä edeltävä päivä

Meidän tapauksessa häitä edeltävä päivä oli perjantai. Tiedossa oli, että päivästä tulisi suurella todenäköisyydellä kiireinen, kuten sen päivä osoittikin. Suurin jännityksenaiheeni on ollut se, että saammehan kaiken ajoissa hoidettua.

Minun kohdallani aamu oli rauhallinen, kun morsian lähti kaasonsa kanssa kauppaan, jonka jälkeen he hakivat toisen kaason ja menivät juhlapaikalle. Morsian tuli käymään kotona ja kävi hoitamassa omia asioitaan vielä ennen kuin lähdimme morsiamen ja bestmanin kanssa juhlapaikalle, jossa äitini ja kaasot jo olivat työntouhussa.

Omalla kohdallani juhlapaikalla työn alle osuivat tuolihuppujen paikoilleenlaitto, audiovälineiden testaaminen sekä tienvarsikylttien vienti yhdessä seremoniamestarin ja bestmanin kanssa.

Loppujenlopuksi perjantaina aika meni todella nopeasti ja kello kulki melkoista vauhtia. Kun pääsimme kotiin lepäämään, kello oli 1:30. Kotona meillä oli onneksi juhlavaatteet ja paljon muuta valmiina, joten ei tarvinnut enää niitä alkaa haeskelemaan ympäriinsä. Itse olin noutanut vuokraamani frakin edellisenä päivänä ja siinä ei hääpäivälle ollut muuta kuin ottaa se ulos pukupussista ja pukea ylle. Nukahdin joskus 2:00.

Häihin vain muutama vuorokausi

   Edellisestä postauksesta on taas kulunut tovi ja voisin sanoa, että viimeinen postaus ennen tulevana lauantaina olevaa h-hetkeä. Paljon asioita saatu eteenpäin ja nyt alkaa konkretisoitumaan naimisiinmeno.  Suuri apu on kyllä ollut meidän molempien perheenjäsenistä, sekä muutenkin häätiimistä.

  Viikonlopulle on luvattu erittäin hienoa ja helteistä säätä, joten tuskin on vilteille tarvetta. Ollaan palaveerattu pitopalvelun ja papin kanssa. Kirkkoharjoitukset ja vihkikeskustelu on pidetty "pois alta" ja to-do-listalla on enää muutama homma tekemättä. Niistä voisi mainita hääauton fiksauksen ja koristelun.

   Viime viikolla kävin sovittamassa frakkia toistamiseen ja onneksi se sama koko meni vielä päälle, joten en ole siis lihonut tolkuttomasti. Häätiimin lisäksi tahtoo.fi-sivusta on ollut meille iso apu, sillä näemme sieltä mitä pitää vielä tehdä ja mitä on jo tehty. Lisäksi siellä voi suunnitella esim. pöytäkartat, laskea kustannuksia eri kohteisiin....

  Minulle henkilökohtaisesti kirkkotilaisuudet ovat olleet pitkään hankalia, sillä jostain syystä on monesti tullut pääkipuja noiden tilaisuuksien aikana. Onneksi ainakaan kirkkoharjoituksessa tai jumalanpalveluksessa jossa kuulutuksemme luettiin, ei pääkipua ilmaantunut. Uskon tuon johtuvan siitä, että usein kun pää on tullut kipeäksi, niin kirkossa on ollut paljon enemmän väkeä paikalla.

Kuusi viikkoa aikaa

Häihin on aikaa enää kuusi viikkoa, joka kuulostaa omaan korvaani aika vähältä. Meillä on aikaisesta aloittamisesta huolimatta vielä tekemistä. Suurin osa jäljelläolevasta tekemisestä on kuitenkin sellaisia, joita emme ole kyenneet tekemään aiemmin.

Varmasti muutamia palavereita olisi pidetty jo aiemmin, mutta kun tuo epidemia pakotti odottamaan, että voidaanko juhlia järjestää aiotulla aikataululla. Nyt kun tuokin asia on pois huolesta, niin voimme varata palaveriajat rauhassa.

Koronaepidemia vaikuttaa kaikesta huolimatta meidänkin hääjärjestelyihin ainakin siten, että on tullut vierailta poisjääntejä koronan takia. Se on tietysti ymmärrettävää, eihän tuollaista epidemiaa parane väheksyä, mutta totta kai se harmittaa.

Toisaalta meillä ei ole tiedossa ajankohtaa, jolloin epidemia olisi varmasti sillä tavalla jäänyt taakse, että nämäkin peruneet vieraat uskaltautuisivat juhliin. Senpä vuoksi olemme päättäneet pitäytyä alkuperäisessä aikataulussa.

Meillä on ajatuksena, että pääruoka lisukkeineen tulisi pitopalvelusta, mutta kahvitarjoilut kaikkine kakkuineen hoidetaan itse ja apurien kanssa. Pääruoan tilaaminen pitopalvelun kautta on paras vaihtoehto, sillä juhlapaikalla ei ole sellaisia keittomahdollisuuksia, että pystyisi koko hääväelle laittamaan ruoan kerralla ja näin ollen ei tarvi kenenkään olla vihkimisestä paitsi sen takia.

Juhlien ohjelma on vielä aikalailla auki, eli meillä on joitain ohjelmanumeroita listalla, mutta jotta juhlat eivät loppuisi heti alkuunsa. Tokihan vapaata seurusteluaikaakin pitää ohjelmaan jättää, mutta jos aikataulu on tyhjää täysi niin saattaa hiukan ihmetyttää.

Mietteitä häiden järjestämisestä Covid19-viruksen aikana

Aika on vierähtänyt huhtikuulle ja alkuperäiseen hääpäivään on alle kolme kuukautta aikaa. Ympäri maailmaa jylläävä COVID19-virusepidemia kuitenkin pistää myös meidät miettimään häiden siirtämistä.

Siirtäminen saattaa kuulostaa helpolta pikkujutulta, mutta sitä se ei suinkaan ole varsinkaan meidän tapauksessa, kun kaikki menisi uusiksi. Vihkiajankohdan ja juhlien siirtäminen toiseen ajankohtaan vaikuttaa niin moneen asiaan. Se vaikuttaa ajankohdan lisäksi ainakin juhlapaikan, teeman, koristelun sekä tietysti vieraiden osalta.

Me emme ole vielä päättäneet varmuudella, siirrämmekö häitä epidemian vuoksi vai emme, sillä jos viruksen leviämisessä tapahtuu päivässäkin uskomattomia muutoksia suuntaan jos toiseen, niin yli kahta kuukautta ennen ajankohtaa on vielä turhan aikaista sanoa mitä tapahtuu.

Meillä on tarkoitus järjestää meriteemaiset häät, joita juhlittaisiin merenrannalta vuokratussa paikassa. Siinä on yksi iso syy, miksi tämä vaikuttaa teemaankin. Mielestäni olisi omituista pitää meriteemaisia häitä keskellä metsää, paikassa jossa ei ole mitään meriteemaista.

Koristelu on suunniteltu ja koristeet hankittu jo valittua juhlapaikkaa ajatellen, joten juhlapaikan mahdollisen vaihtumisen vuoksi nekin menisi uusiksi. Vieraiden osalta ajankohdan mahdollinen muuttuminen voi vaikuttaa esimerkiksi työvuorojen, vapaiden yms. vuoksi.

Yksi mahdollisuus, joka on noussut esille olisi pitää vihkiminen ennallaan ja siirtää juhla toiseen ajankohtaan, mikäli viruksen aiheuttamat rajoitteet pakottavat juhlaa siirtämään. Tosin se on yksi viimeisistä vaihtoehdoista, sillä haluamme, että molempien vanhemmat olisivat paikalla sekä vihkitilaisuudessa, että juhlissa.

Kuudes blogiteksti

   Ajan kuluessa olemme saaneet nyt kirjoitettua myös kutsuihin liitteeksi pienen hääinfon, jossa on kerrottu kirkon ja juhlapaikan osoitteet, ruoka- ja juomatarjoilusta, sekä muuta tärkeää. Lisäksi meidän tapauksessa hääinfoon kirjattiin esim. bestmanin ja kaasojen yhteystiedot omiemme lisäksi, sekä lyhyt ohjeistus ilmoittautumisiin liittyen.

   Kirkon varaamisen saatiin hoidettua, mutta henkilöstön varaaminen täytyy hoitaa myöhemmin. Minulle ohjeistettiin, että kun meillä on häät kesäkuun lopulla, niin olla uudestaan yhteydesä seurakuntaan joskus huhtikuun aikana.

   Kolmas postauksen aihe on netistä löytyvä tahtoo.fi-nettisivu, johon olemme rekisteröityneet tulevan puolisoni kanssa. Hän on rekisteröitynyt ensin ja kutsui minut käyttämään sivustoa.
Tahtoo-sivuston käyttö on ollut varsin kätevää, sillä siellä voi muokata monenlaista, kuten vieraslistaa, budjettia, tehtäviä pöytäjärjestystä ja niin edelleen. Tahtoossa voi myös rakentaa ”häätiimin”, eli voi kutsua lähimmät apurit sähköpostilla ja jakaa ko. sivustolla tehtäviä myös apureille. Lisäksi näemme molemmat koko ajan mitä on tehty ja mitä pitää vielä tehdä tai delegoida apureille.

#häät #sulhanen #sulhasen #vinkkelistä #näkökulmasta #näkökulma #oulu #juhlat #hääjuhla

Häät lähestyy

  Taas on vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta, mutta olemme kai aloittaneet suunnittelun sen verran hyvissä ajoin, ettei ihan joka viikolla ole uutta edistysaskelta kirjoitettavaksi.

  Sen verran olemme päässeet eteenpäin valmistelussa, että olen käynyt kyselemässä omaan pukeutumiseeni neuvoja, kuten aikataulua, jolloin pukua olisi hyvä sovittaa, kun monesti on sanottu vain, että ”hyvissä ajoin”.

  Kuitenkin puoli vuotta ennen häitä on turhankin hyvissä ajoin, mutta parempi selvittää asioita ajoissa kuin viimetingassa. Sen verran sain selville, että sellainen pari-kolme kuukautta ennen häitä olisi hyvä olla jo sovittelemassa, riippuen tietysti siitä, kuinka suositusta liikkeestä aikoo pukua kysellä. Minulle on siis tulossa vuokrafrakki.

  Syy frakin vuokraukseen on yksinkertaisesti frakin vähäinen käyttö muulloin. Lisään vielä, että pukuliikkeen henkilökunnan mukaan frakin hinnat alkavat noin 1 500 euron tienoilla ja frakin pesetys maksaa useita satoja euroja.

  Hääjärjestelyt on meillä sen verran edenneet sitten viime postauksen, että olemme kirjoittaneet hääkutsut aikalailla valmiiksi, mutta aiomme liittää kutsuun pienen hääinfon, joka on vielä kirjoittamatta.

  Sain tähän postaukseen isoimman inspiraation Facebook-ryhmän kyselystä, jossa kysyttiin häihimme tulevista perinteistä ja muista tärkeistä esimerkiksi ohjelmaan liiittyvistä tavoista ja yksityiskohdista.

  Minun suvussani on ollut monentyylisiä häitä ja kaikissa se yhteinen piirre, että pääasia on, että kaikki viihtyvät ja hääjuhla jää morsiusparin mieleen positiivisena ja ikimuistoisena päivänä.

  Henkilökohtaisesti voin sanoa, että en välitä tai edes ymmärrä perinteitä, joiden mukaan morsian ja sulhanen eivät saisi nähdä toisiaan vihkipäivänä ennen kuin kirkossa, mutta se suotakoon heille, jotka pitävät sellaista tärkeänä. Toki, jos morsian olisi halunnut niin tuo ei olisi kohdallani ollut este meilläkään.

  Minulle tärkeintä häissä on se, että saamme juhlistaa läheisten kesken meille tärkeää päivää, joka on virallisen yhteiselomme ensimmäinen päivä. Hääpäivänä on tärkeä, että tunnemme olomme erityiseksi, koska se on sen arvoista.

  Kuten aiemmassa päivityksessä on mainittu, meillä vihkikirkkona on sulhasen kotikirkko, sillä morsiamen kotikirkossa vihkiminen vaatisi aikamoisia järjestelyjä johtuen pitkästä etäisyydestä.