Neljäs suunnittelupostaus

Pitkästä aikaa blogitekstiä. Meillä on hääjärjestelyt jo melkoisen hyvällä mallilla, ettei hirveästi ole uutta kerrottavaa. Yksi pohdinnassa oleva asia, josta vastaan pääosin minä, on alkoholitarjoilu. Mitä tarjotaan, missä aikataulussa ja millaisia määriä pitäisi varata.

Meille tulee noin 70 vierasta, meillä on vihkiminen kello 14 ja matka-aika juhlapaikalle vihkimisen jälkeen on noin puoli tuntia. Mietinnässä lähinnä booli- alkumaljatarjoilu, sekä mietojen alkoholijuomien tarjoaminen. Lähinnä se, että paljonko boolia pitäisi varata illaksi?

Meillä tosin vielä on aikalailla auki esimerkiksi se, että vaikka vieraita tulee noin 70, niin moniko heistä juo alkoholia, kun osa vieraista tulee varmastikin autolla. Meillä on vieraita, jotka tulee pitkän matkan takaa.

Paljon on vielä miettimistä, kuten sekin, että tilatako juomat jostain vai ostaako Alkosta? Hintojen puolesta juomathan kannattaisi tietenkin tilata netistä. Sehän on tiedossa, että Alkot on paljon lähempänä, mutta jos juomat tuodaan kotiovelle, niin miten se on sitten asia erikseen.

Alkon sivuilta löytyvän boolilaskurin avulla olen laskeskellut, että 35 alkoholia nauttivan vieraan juhliin, joissa boolitarjoilu kestää neljä tuntia, tarvitaab boolia noin 18 litraa. Mielestäni on parempi varata boolitarvikkeita siten, että niitä jäisi mieluummin vaikka hieman yli, kuin että ne loppuu kesken.

Booliahan ei kannata tehdä määrättömästi valmiiksi, vaan sitä voi sekoittaa sitä mukaa, kun astiat tyhjenee. Tämä siksi, että, esimerkiksi limukoistahan häviää ”hiilihapot” suhteellisen pian. Se taas vaikuttaa olennaisesti boolin makuun.

Miedot alkoholijuomat, kuten olut ja lonkero, myös niiden määrää olisi hyvä laskea hieman etukäteen, kun niitä ei kuitenkaan mene mahdottomia. Niitä kuitenkin menee varmasti myös juhlien ulkopuolella, joten se ei ole ongelma.

Kolmas suunnittelupostaus

Kuukausi sitten kirjoitetun edellisen postauksen jälkeen on asiat taas jonkin verran edistyneet. Olemme tosiaan aloittaneet suunnittelut ja toteutuksen jo hyvissä ajoin, kun ottaa huomioon, että hääpäivämme on kesäkuun 2020 lopulla. Siihen on kuitenkin useitakin syitä, mutta isoimpana se, että haluamme jakaa häihin liittyviä menoja mahdollisimman tasaisesti, eli pitkälle aikavälille.

Olemme tehneet monenmoisia hankintoja, osa pieniä, osa isompia. Isoimpien kuluerien joukkoon luettava ruokailun järjestäminen on saatu sovittua niin, että pääruoat otetaan pitopalvelun kautta. Pitopalvelun myötä kenenkään läheisen ei tarvitse sitoutua moneksi päiväksi laittamaan kaikkia ruokailuvalmisteluihin liittyvää valmiiksi ”h-hetkeä” varten. Lisäksi meillä ei ole sellaisia säilytystiloja, joihin olisi mahdollista tehdä kaikkea valmiiksi.

Onneksi olen löytänyt netistä monenlaista tärkeää infoa, kun ei ole aiempaa kokemusta oikeastaan minkäänlaisten isompien juhlien järjestämisestä. Lisäksi on tuntunut hieman oudolta
soittaa esimerkiksi seurakuntaan kyselläkseni neuvoja eri tilanteisiin, kuten esimerkiksi kirkon ja papin sekä kanttorin varaamiseen. Olen ajoissa liikkeellä, koska olen kuullut monesti, että jos haluaa saada tietyn papin tai kanttorin, niin kannattaa olla ajoissa varaamassa.

Juhlien onnistumiseen on myös sellainen ainakin jonkinasteinen edellytys, että vieraat saavat olla vieraita ja nauttia juhlista, eikä heidän tarvitse murehtia juhlissa mistään isommasta tehtävästä. Siitä syystä halusimme valokuvaajan häihimme, ettei kuvaaminen lankea vieraille.

Omalla kohdallani on vielä tuntunut siltä, että on melko aikaista tehdä suurempia valmisteluja, vaikka onkin tietysti tärkeä valmistautua ajoissa ja kulujen jakamista ajatellen hyvä tehdä erilaisia valmisteluja. Suunä tuohon fiilikseen on pääosin se, että mihin varastoisimme kaiken, kun esimerkiksi osa koristeistakin vie jonkin verran tilaa ja ennenkaikkea jos ne halutaan pitää suojassa vieraiden katseilta.

Oma fiilis on sellainen, että aivan kuin ei vielä olisi tajunnut mitä olemme tekemässä ja mitä siitä seuraa sitten, kun olemme saaneet toisemme. Olen kuullut monenlaista kertomaa siitä, millaista avioitumisen jälkeen on, mutta itse ajattelisin, että ei kai avioitumisen pitäisi muuttaa avioliiton solmineita ainakaan luonteelta lainkaan.

Hääjärjestelyjen suunnittelu alkakoon

Olimme puhuneet jonkinverran jo ennen virallista kihlautumista ja kihlajaisia siitä, millaiset häät meillä voisi olla. Itse olin valmis jopa siihen, että menisimme maistraatissa naimisiin ja pitäisimme hääjuhlan myöhemmin, sitten kun olemme saaneet hieman varoja kerrytettyä. Päätimme kuitenkin mennä vihille kirkossa ja pitää juhlat saman päivän aikana.

Monta erilaista ajatusta on päässäni virrannut ja monta asiaa selvitetty, mutta yllin kyllin on vielä asiota selvitettävänä. Se nyt on ainakin selvinnyt, että kolme isointa kuluerää ovat ruoka, juhlapaikka ja sormukset.

Mietimme alussa, että pitäisimmekö alkoholittomat häät, mutta en oikein tiedä miksi kuitenkin päädyin laskemaan erilaisia juhlajuomavaihtoehtoja. Päädyimme booliin, koska se ei ole mitään järin väkevää juotavaa. Boolin myötä ei tarvitse käyttää aikaa, eikä rahaa erilaisten viinojen määrien ja hintojen laskemiseen ja hankintaan. Hyvä puoli boolissa olisi myös se, ettei se päädy lasten ulottuville. Lisäksi boolia olisi rajoitettu määrä.

Puvut ovat myös yksi hankintakohde, joista itse päädyin helpohkoon valintaan: päätin, että vuokraan frakkipaketin pukuliikkeestä. Frakkia on ihan turha itselle omaksi ostaa, sillä sen käyttö on varsin vähäistä, kun isossa osassa juhlista tumma puku riittää aivan hyvin.

Ruokapuoli muotoutuu varmasti uomiinsa ajan saatossa, kun saamme tietoomme vierailta mahdolliset erityisruokavaliot ja allergiat. Pääosin menun runko alkaa olla jo kutakuinkin kasassa ja tiedossa, mutta vielä voi tulla muutoksia. Pitopalvelua olemme ajatelleet hyödyntävämme pääruoan suhteen. Sukulaiset ovat lupautuneet auttamaan tarjoiltavien valmisteluissa muutoin.

Hääkutsut on tilattu ja odottavat lopullista vieraslistaa, jonka mukaan ne lähetetään aikanaan, kunhan saadaan asioihin selkoa. Myös hääpaikan koristelut alkaa olla tiedossa ja suurinpiirtein hommattuna. Koristeluja hahmotellessa auttoi paljon se, että juhlapaikalla on jo valmiina monenlaista teemaamme sopivaa rekvisiittaa.

Bestmanit ja kaasotkin on ainakin valittu ja asianosaisille on välitetty pyynnöt ja vastauksetkin aikalailla saatu. Bestmanien osalta ajattelin aluksi, että tarviiko heitä olla kuin yksi, mutta sitten totesin, että apukäsiä tarvitsee varmasti häiden alla monenlaisissa tehtävissä. Siitäkään ole haittaa, jos useampi osaa vastata myös häävieraiden kysymyksiin ja neuvoa heitä tarpeen mukaan.

Fiilikset on katossa tätä postausta kirjoittaessa. Koskaan aiemmin en ole kokenut mitään vastaavaa, en isojen juhlien järjestämistä, enkä tällaisia tunteita kuin nyt rakasta morsiantani kohtaan. Onneksi on internet pullollaan erilaisia hääblogeja, joista saa paljon hyviä vinkkejä ja jopa suoraan muistilistoja tai muistilistan pohjaa ainakin.

Lähtökohdat lyhyesti

Löysin rakkauden internetin deittipalstalta. Olin tovin jo ajatellut, ett olisi kiva löytää sellainen elämänkumppani, jonka kanssa arvot ja ajatukset kohtaavat hyvin myös arkielämässä.

Juhannuksen 2018 aikoihin etsin ilmaisia deittisivustoja, joista useimmissa oli ongelmana se, että rekisteröityminen ja profiilin tekeminen oli ilmaista, mutta vähintään viestienvaihdosta sivustoilla piti maksaa, eli hankkia jonkinlainen Premium-jäsenyys. Loin deittiprofiilin muistaakseni kolmelle eri deittisivulle, joista kahdesta olin kuullut aiemmin, mutta se ennakkoon tuntematon oli se, josta tärppäsi.

Elokuun alkupäivinä katselin puoliksi tosissani deittisivustolla hakuani vastaavia profiileja, joista yksi osuikin sitten ja upposi syvälle. Parin muun jäsenen kanssa jutellessa tuntui siltä, että oli kuin olisin puhunut jollekin uudelle ystävälle, josta ei jäänyt sellaista fiilistä, että olisi sen isommin odottanut vastausta, vaikka vastaukset tuliki, ne oli sellaista "päivittäiskuulumisten tasoa".

Täysin satavarma en uskalla enää olla, että muutinko jossain vaiheessa profiilin hakuehtoja, mutta sitten elokuun 9. päivänä lähetin viestin kaikenkaikkiaan kolmannelle ehdotuksissani olleelle, jonka kanssa tärppäsi.

Alusta asti on ollut sellainen olo, että hänen kanssaan on luonteva olla, puhua ihan mistä tahansa ja hänen seurassaan voin olla ja olen se oma itseni, jolla on paitsi upea parisuhde, myös muuta elämää. Nyt olen ensimmäistä kertaa parisuhteessa, jossa myös suhteen toinen osapuoli on halunnut alusta asti olla osa elämääni, viettää aikaa myös ystävieni kanssa ja nyt parisuhteemme on oikeasti yksi osa elämääni, eikä niin, että olisi parisuhde ja sitten se elämä sen ulkopuolella.

Virallisesti olemme seurustelleet lokakuun puolesta välistä 2018 ja parisuhde on kehittynyt todella upeasti. Olemme alusta asti pystyneet antautumaan ja heittäytymään suhteeseen täysillä ja kumpikin tahoillamme ottaneet sen riskin, että mitä jos ei mene kuin elokuvissa.

Tottahan toki parisuhteessa tulee haasteita ja monenlaisia "mäennyppylöitä", mutta kun molemmilla on palava halu tehdä asioita ja valintoja suhteen eteen, niin uskomme tämän onnistuvan.

Alku oli myös minulle opettavaista aikaa, ei siksi, että suhde olisi mietityttänyt, vaan siksi, että meillä oli satoja kilometrejä välimatkaa ja piti miettiä millä aikatauluilla ja kulkuvälineillä tuo parhaiten "selätetään".

Välimatka oli yksi iso syy siihen, että kun suhde syveni ja eteni vauhdilla, päätimme myös puhua asiasta ja hakea yhteistä asuntoa viiden kuukauden yhdessäolon jälkeen. Aluksi mietimme tietysti kaupunkia, kun toisella osapuolella oli omat kuvionsa muualla ja minulla omani Oulussa. Päätimme kuitenkin hakea asuntoa ensisijaisesti Oulusta ja saimmekin pienen hakuajan jälkeen yhteisen asunnon.

Myös kihlautumisesta oli ollut puhetta useasti ja olimme kumpikin tahoillamme käyneet jopa sormuksia katselemassa ja sovittamassa. Sormukset hankittiin jo vuoden 2018 puolella, mutta niitä ei kaiverrettu, eikä myöskään otettu käyttöön, koska ajattelimme, että niiden kanssa ei ole kiirettä.

Kesäkuussa 2019, kun meillä tuli 8 kuukautta täyteen, päätin kosia ja olin ennakkoon päättänyt, että perinteisesti pyydän lupaa kosintaan. Niinpä soitin vajaa kaksi viikkoa ennen kosintaa morsiamen vanhemmille ja pyysin luvan. Luvan saatuani käytin sormukset kaiverruksessa.

Kihlaus oli varsin perinteinen: hain kukkakimpun ja otin sormukset esiin ja kysyin rakkaaltani, että "Mennäänkö isona naimisiin?" Sain myöntävän vastauksen. Päivän piti olla täysin yllätys kihlatulleni, mutta se paljastui minusta riippumattomista syistä alle viikko ennen kihlautumista.

Tuohon mennessä ehkä kaikkein jännittävin paikka oli se, kun soitin pyytääkseni lupaa avioliittoaikeilleni. Silloin olin varmasti ennätyshiljainen koko sen päivän kun olin päättänyt soittaa kyseisen puhelun.

Suhteellisen pian kihlautumisen jälkeen olemme aloittaneet myös häiden suunnittelun. Enimmäkseen siitä syystä, että häiden järjestäminen ei ole mikään halpa projekti, vaikka sen tekisi miten.

Myös mieluisan juhlapaikan löytäminen ja saaminen oli yksi iso asia, mutta onneksemme se järjestyi kivuttomasti sen jälkeen, kun olimme päättäneet suurinpiirteisen vieraiden määrän. Kirkko valikoitui sen perusteella, että morsiamen kotikirkko on liian kauana ajatellen kaikkia hääjärjestelyjä ja sitä, että oma kotikirkkoni on vain 20 kilometrin päässä. Lisäksi morsian oli halukas menemään vihille sulhasen kotikirkossa.